Vakavia Ajatuksia nimellä perustin ensimmäisen blogini, jonka lopetin jo vuosi sitten. Nykyisin Vakavia Ajatuksia -nimistä blogia perustaessani ajattelin, että lähinnä kirjoittelen vastauksia Pakinaperjantain ja Tarinamaanantain haasteisiin sekä pistän esille käsiteltyjä kuvia ja sellaisia valokuvia, jotka eivät passaa Oulu kuvien genreen. Sekä mielialan mukaan muuta sälää. Sen mukaan olen sitten toiminutkin, tosin suuri osa postauksista katosi kun keväällä vaihdoin blogin osoitteen.

Kirjoitusjuttujen suhteen inspiraatio katosi viime keväänä eikä ole palannut. Fiktiivinen kirjoittaminen ei kuitenkaan ole minun juttuni.

Menneenä keväänä ja edellisenä syksynä jouduin työprojektin puolesta reissaamaan ympäri maata ja sain samalla tilaisuuden valokuvailla blogiin eri puolilla maata, mutta nyttemmin sekin työprojekti on loppunut. Valitettavasti tiedossa ei enää ole sellaisia maanympärimatkoja, joilla juurikaan ehtisin kuvia ottamaan.

Kuvien käsittely on mukavaa hommaa. En vain enää oikein tavoita lopputuotteistani sellaista sisältöä ja kipinää, että niitä ilkeäisi julkaista. Itsekritiikkini alkaa vähitellen hapuilla kohti realismia tuotoksieni suhteen.

Julkisen tunnustuksen blogi sai aikanaan Auringonkukkametsältä. Kiitos siitä. 

Blogissa vierailijoiden määrä on huvennut tasaisesti alun jälkeen. Viime aikoina Vakavissa Ajatuksissa on käynyt noin seitsemän vierailijaa päivässä.

Sunnuntaiklassikkojen postaaminen on ollut todella hauskaa puuhaa, kuten on ollut myös ilo löytää uudelleen vanhoja tuttuja kappaleita muilta samaan meemiin biisejä postanneilta. Tässä vaiheessa voin tunnustaa, että varsinaisesti raskaasta musiikkimaustani huolimatta minulla on kunnioitusta myös suomalaisen iskelmän suhteen. Blogin lopuksi ja tervehdyksenä kaikille tutuille laitankin Jukka Kuoppamäen sanoittaman ja säveltämän kauniin laulun "Paljon sanomatta jää", josta valitettavasti en juutuupista löytänyt kuin Joel Hallikaisen tulkinnan. Kohtuullisen hyvin hänkin sen esittää.