Aamuinen sanomalehti ja verkko taistelevat keski-ikäisenkin miehen sielusta.

Blogien viihteellisyyskeskustelu laittoi miettimään omia tottumuksiani printtimedian ja netin välisen konfliktin näkökulmasta. Vaiheinen kertoo päreessään, että sanomalehtien lukeminen on vähentynyt erityisesti nuorissa ikäluokissa, mutta kyllä samaa taistelua käydään myös keski-ikäisen sielusta.

Sanomalehti on kuulunut aamuuni melkein siitä alkaen, kun opin lukemaan. Lapsuudessa ja nuoruudessa lehti oli Hesari. Ensin luin tietenkin vain sarjakuvia, mutta aika pian sodat ja kahinat eripuolilla maailmaa saivat lukemaan myös ulkomaanuutisia. Seuraavana otin ohjelmaan myös urheilu-uutiset, sitten kotimaan uutiset ja lopulta kulttuurinkin. Kaikkein viimeisenä jaksoin tavata talousuutisia ja pääkirjoituksia.

Muutto ensin Ouluun ja sieltä pohjoisen erämaapitäjään (joka tosin nykyisin on kaupunki, mitä suuresti ihmettelen) pakotti tilaamaan myös Kalevan. Hesari jaettiin niin myöhään, ettei se ehtinyt aamukahville. Niinpä luin Kalevan aamulla ja Hesarin töiden jälkeen. Kun Hesari Oulussa, jonne aika pian muutin takaisin, jaettiin joihinkin asuntoihini riittävän ajoissa, luin aamulla kaksi lehteä. Yleensä ensin Hesarin, jos se oli tullut ennen aamupalaa. Yritin jossain vaiheessa pärjätä yhdellä lehdellä, ensin ilman Kalevaa ja sitten ilman Hesaria, mutta siitä ei tullut mitään: olin liian riippuvainen kummankin näkökulmista ja sekä pohjoisen että Helsingin paikallisuutisista.

Mikään varsinainen nörtti en ole koskaan ollut, mutta tietokoneisiin ja niiden myötä vähitellen ilmaantuneeseen internettiin olen joutunut/päässyt sisälle jo aika varhain. Pitkään aikaan niistä ei kuitenkaan ollut mitään kilpailijaa aamulehdelle.

Muutaman viime vuoden aikana tilanne on kuitenkin alkanut muuttua. Samat uutiset kuin aamun lehdestä voi lukea päivää aikaisemmin verkkopalveluista, jotka minulla ovat Hesarin ja Kalevan nettipalveluiden lisäksi mm. Taloussanomien ja Kauppalehden sivustot. Aamulla verkosta löytyy ajankohtaisista aiheista yleensä vielä tuoreempia tietoja, kun sanomalehti puolestaan kertaa minulle jo tuttuja uutisia edelliseltä päivältä.

Viimeisen vuoden aikana on yhä useammin käynyt niin, että aamulehti on jäänyt aamulla lukematta. Tietoisesta hylkimisestä ei ole kysymys, vaan olen nopean aamupalan jälkeen olen avannut tietokoneen lukeaksi tuoreita blogipäreitä, joista muuten aamun suuret uutisetkin aika usein paljastuvat, saattanut itsekin kirjoittaa jotain ja samalla silmäissyt aamulehtien verkkopalvelut. Usein on sattunut, että verkkorupeaman jälkeen ei ole ollut enää aikaa lukea paperilehteä ennen töihinlähtöä. Sellaisinakin päivinä olen melko usein kuitenkin lukenut paperilehdet töiden jälkeen. Ainakin kulttuuri- ja pääkirjoitussivut sekä muutkin osiot silmäisemällä ennen kuin taas paneudun päivän blogeihin.

Aamukahvi ja aamun sanomalehdet ovat kuitenkin edelleen syvällä sielussani. Sanomalehti on myös mukavampi ja näppärämpi lukea ja selailla kuin pääte, ainakin aamiaispöydässä. Aamiaiseen taas kuuluu myös seurustelu vaimon kanssa päivän toimista, joten en voi kokonaan siirtyä pöydästä tietokoneen ääreen, ja ajatus läppäristä ruokapöydässä tuntuu kornilta. Epäilen vahvasti, etten vielä pitkään aikaan ole valmis kokonaan muuttamaan aamurutiinejani tai lopettamaan lehtien tilaamista.