Sateisen loman viettoa

Sateilla on ollut aikaa katsoa elokuvia, jotka viime vuosina ovat muuten jääneet vähiin. Kärppien takia hankitun Canal+.n elokuvat tosin ovat pääosin Hollywoodin imelämpää sektoria tai sitten puuduttuvia toimintaelokuvia. Siitä huolimatta olen katsellut toistakymmentä pitkää kuvaa muutaman päivän aikana.

Imelällä puolella on parhaiten jäänyt mieleen "Talo järven rannalla", jossa todellisuus ja mystiikka mukavasti leikkaavat. Samoin vanha tuttu "Viesti mereltä" jaksoi kiinnostaa loppuun saakka. Kun aikaa on ollut, katselin loppuun joka umpiromanttisen Hollydayn, vaikka sen kohdalla pitikin pitää ennen loppua aika pitkä tauko.

Kauhu ja jännityspuolella on ollut muutama varsin hyväkin joukossa. Parhaiten on mieleen jäänyt The Return, mukavasti kehittyvä ja yllättävästikin päättyvä kauhuelokuva, jossa Sarah Michel Cellar on pääosissa. "Kirjeitä Iwo Jimalta" oli erikoinen amerikkalaiseksi sotaelokuvaksi, pääosissa kun olivat japanilaiset. "Veteen piirretty viiva" oli myös poikkeus sotaelokuvaksi: tarina eteni suurelta osin sotilaiden sisäisen puheen kautta eikä taistelukohtauksissa ollut kuin pari sankaria.

Vain yhden kirjan olen elokuvien lomassa saanut luetuksi. Tänään aamulla lukaisin Guillermo Martínezin "Oxfordin murhat", joka osoittautui ihan näppäräksi dekkariksi, jossa matematiikkaa oli mukavasti kytketty murhamysteeriin. Mitään muuta erityistä, edes dekkariksi, en opuksesta löytänyt.

Jos huomenna vielä sataa enkä pääse kuvausreissuille, jatkan kirjallisuuden osalta Ruth Rendellin "Hepokatilla". Uskoisin siitä löytyvän enemmän sisältöä kuin Martínezin kyhäelmästä.