Kelvottomien kirjailijoiden kerhon jäseneksi minut ainakin ymmärtääkseni hyväksyttiin, vaikka seuran kirjallinen luonne tuntuu minun kohdallani aika haastavalta. Viimeiset kirjalliset päästöni ovat kaukaa viime talvelta: "Livet är inte bara dansande på rosorna" ja "Kahden naisen loukku". Oikeastaan nekin olivat kirja-arvosteluja. Sittemmin koko kirjallinen luovuuteni on tyrehtynyt. Kun kuitenkin kesää on vielä jäljellä, kai, eikä koskaan tiedä milloin kärpäsenpaskat näytöllä alkavat taas kiinnostaa, laitoin lopulta seuran tunnuksen sivupalkkiin: etukäteen varoittamaan mahdollisten kirjoitusten mahdollisia lukijoita, jotteivat turhaan tuhlaisi täällä aikaansa.