SusuPetalin päre, jossa hän kertoi, ettei kommentoi Hesarin juttua, jossa moitittiin blogien viihteellistymistä, johdatti minut tutkimaan aiheesta blogeissa käytyä laajaa keskustelua.

Keskustelu osoittaa ainakin sen, että sanomalehtiä, "printtimediaa", edelleen luetaan myös bloggareiden piirissä ja myös sen, että parhaimmillaan blogit kaikesta huolimatta toimivat ihan hyvänä kansalaisjournalismin alustana. Omalla kohdallani, kun eilen en päreiden kirjoittelulta, töiltä ja jääkiekolta ehtinyt lukea Hesaria, blogikeskustelu johdatti minut tänään lukemaan eilisestä lehdestä kyseisen jutun.

Moni kirjoittaja moitti termiä kansalaisjournalismi ja yhdyn omalta osaltani samaan kuoroon. Itse en ole minkäänlainen journalisti eivätkä blogini pyri ollenkaan kilpailemaan median kanssa. Eivät nämä minun blogini edes ole mitään "mediaa". Kaikesta huolimatta arvosanan "journalismi" ansaitsevia blogejakin on. Myös aiheesta käytyä keskustelua lukiessani merkkasin suosikiksi muutaman ammattijournalistin tekemältä tuntuvan blogin.

Omien blogien "journalistisesta" otteesta kertonee jotain bloggaushistoriani. Bloggaamisen aloitin joskus vuonna 2006, kun kotisivuja varten hankkimani digikamera innoitti uudelleen valokuvauksen pariin ja kotisivuilla valokuvien julkaisu tuntui hankalalta. Ensimmäisen blogini, Tavallisen Turha (viittasin nimellä sukunimeeni ja blogin syvimpään olemukseen), tuhosin, kun järkytyksekseni huomasin muidenkin sitä lukevan ja joka herkistyvän kommentoimaan. Seuraavan blogini, Jäbä kelaa (tarkoitukseni oli kirjoittaa mikrohistoriaa omasta elämästäni), muutin pian Vakavia Ajatuksia -blogiksi, johon kyllästyin, kun blogin aihepiiri alkoi kattaa vähän kaiken minkä kanssa olin tekemisissä.

Viihteellisyyden osalta, sanan negatiivisessa mielessä, nykyiset blogini (Oulu kuvissa ja tämä blogi) edustavat hyvin murheellista esimerkkiä siitä suosta, johon blogeissa on päädytty: blogini palvelevat ensisijaisesti omaa viihtymistäni. Vaikka mitään yhteiskunnallisia ja kansalaisjournalisitia tavoitteita minulla ei ole, eikä edes "taiteellisia" ambitioita, viihdyn erinomaisesti blogeja päivittäessäni ja, melkein enemmän, niiden pohjia muotoillessani.

ScitzoBlogin haaste tosi toimittajille on kannatettava. Blogit ovat kuitenkin aika merkittävä ilmiö nykyajassa. Mielellään näkisi jutun, jossa toimittaja irtautuu pelostaan, että hänen ammattikuntansa tai ainakin vanha ammattitaitonsa kävisi kansalaisjournalismin nousun myötä tarpeettomaksi. Sen sijaan, että lähestyisi blogi-ilmiötä pelkästään kansalaisjournalismi-viihde -akselilla, tosi toimittaja voisi käsitellä blogeja niiden omista lähtökohdista ja etsiä ihmisten välisestä kanssakäymisestä blogeille paremmin istuvia rinnastuskohteita kuin kaupalliset mediat.