Jokakesäinen rituaalini on lukea C.S Foresterin merisotaromaanin "Komentajakapteeni Hornblower". Ilman sitä kesä ei ole täydellinen enkä oikein osaa muihin kirjoihin tarttua ennen Hornbloweria.

Komentajakapteeni Hornblower on suomennettu alkuteoksesta "Captain Hornblower, R.N.", joka jakutuu kolmeen niteeseen: "The Happy Return", A Ship Of The Line" ja "Flying Colours". Suomennoksessa on vain kaksi osaa, Komentajakapteeni Hornblower I ja II.

Arvokkainta Komentajakapteenissa lienee realistinen puulaivoilla käydyn merisodan kuvaus. Päähenkilö, Horatio Hornblower, on ulkoisesti perinteinen sankarityyppi, mutta kirjailija, käsittelemällä tarinaa pitkälti Hornblowerin sisäisen maailman kautta ja kohtuullisella psykologisella silmällä karsii sankaristaan aivan yletöntä pintakiiltoa.

Opuksen kunnollinen sisäistäminen vaatisi purjehdussanaston sellaista omaksumista, johon en yhtenäkään kesänä ole jaksanut ryhtyä.

Minulle kirja päätynyt äidinperintönä. Hän taas oli saanut sen lahjaksi sodan aikana, keväällä vuonna 1943. Lahjoittaja on jäänyt tuntemattomaksi. Oheisen omistuskirjoituksen käsiala viittaisi naiseen, mutta mitään varmuutta siitäkään ei ole. Lahjoitusaikaan 24-vuotias äitini tapasi isäni vasta vuotta myöhemmin, joten hänellä on hyvin voinut olla tuntemattomaksi jäänyt miesihailija.

Esineenä Komentajakapteenit alkavat olla elokaarensa loppusuoralla. Ykkösosasta irtosi viime talven aikana takakansi ja kakkososasta on selkämys kadonnut jo ammoin. Sivut ovat kauniin kellertäviä ja muutamilla jo alunperinkin huonolla musteella painetuilla sivuilla teksi alkaa häipyä lukukelvottomaksi. Luotan kuitenkin siihen, että lopulta Hornblowerini kestävät sen minkä minäkin.

PS. Lähden huomenna aamulla kesälomareissulle, joten blogikin hiljenee joksikin aikaa.